Pimeän aikaan tekee usein mie­li tun­nel­moi­da kynt­ti­län valos­sa, ja mikäs sen muka­vam­paa oli­si­kaan, kun hyg­geil­lä kynt­ti­löi­den lois­tees­sa. Kan­nat­taa muis­taa muu­ta­ma seik­ka ennen kynt­ti­lä­me­rien syty­tys­tä, ettei rau­hal­li­nen illan­viet­to saa ikä­vää kään­net­tä:

  • Kynt­ti­lät tulee sijoit­taa tur­val­li­ses­ti, ei siis lie­hu­vien ver­ho­jen vie­reen tai kiik­ke­räl­le pöy­däl­le etei­seen. Pide­tään myös mie­les­sä, että pol­te­taan kynt­ti­löi­tä aina pala­mat­to­mal­la alus­tal­la. Ei esim. muo­vi­sen teras­si­pöy­dän pääl­lä.
  • Kynt­ti­lää tuli­si koh­del­la kuin avo­tul­ta, val­voen ja sil­mäl­lä pitäen. Vii­mei­nen sam­mut­taa valot, siis myös kynt­ti­lät. Lap­si tai lem­mik­ki ei ole sopi­va tul­ta val­vo­maan, ei siis jäte­tä kum­pia­kaan yksin kynt­ti­län kans­sa.
  • Muis­te­taan, että vaik­ka mää­rä ja mas­sa muis­sa lajeis­sa voi olla voi­maa, on yksi­kin kynt­ti­lä usein kau­nis. Kynt­ti­lä­som­mi­tel­mis­sa tulet täy­tyy pitää tar­peek­si etääl­lä toi­sis­taan, suo­si­tel­tu etäi­syys tui­kuil­le ja pöy­tä­kynt­ti­löil­le on 5 cm toi­sis­taan.
  • Ulko­tu­lien suh­teen nou­da­te­taan suo­jae­täi­syyk­siä kul­ku­reit­tei­hin ja raken­nuk­siin. Muis­te­taan eten­kin tuu­li­sel­la sääl­lä, että folioi­set ulko­tu­let keven­ty­vät palaes­saan ja varo­taan, ettei­vät ne tuu­len kul­jet­ta­mi­na ajau­du esi­mer­kik­si kuis­tin tai par­vek­keen alle. Eikä pol­te­ta ulko­tu­lia par­vek­keel­la tai kuis­til­la, vaan vali­taan sin­ne kau­nis, palo­tur­val­li­nen lyh­ty tai vas­taa­va.

Näil­lä eväin rau­hal­lis­ta jou­lun aikaa ja onnea uudel­le vuo­del­le!